Syksy saa

Hieman parempi päivä kuin eilinen. Jaksoin käydä ostamassa boulangeriesta patonkia ja croissantin aamutuimaan, ja silti myöhästyin töistä nyt vain viisi minuuttia. Huomasin tällä kertaa myös ihastella maisemia junan ikkunasta. Erityisesti minua ihastuttavat joet, jotka kyllä rekisteröin jo eilen. En tiedä, ovatko kyseessä vain jotkin Seinen haarat vai ihan kokonan toiset joet, mutta hienoilta näyttävät...(ja jokilaivojakin näin paluumatkalla!)

Töissä aamupäivä meni ihan hyvin, enkä ollut edes kauhean väsynyt (vaikka en meinannut illalla millään saada unta), mutta iltapäivällä aivot jumittuivat totaalisesti, kun valtaisa väsymys vyöryi päälle. Sain myös aikaan jossain määrin vaivaannuttavan tilanteen ruokatunnilla. Sophie tarjosi ystävällisesti minulle ja Jiai meille lounaan läheisessä brasseriessa. Kaikki sujui oikein hyvin, kunnes molemmat ihmettelivät sitä, että jätin ison kasan kasviksia (herneenpalkoja, jotka voivat suurina määrinä aiheuttaa suolitukoksen) syömättä. Koska en tiennyt, miten asian selittää ("en tykkää kasviksista?" tai "en jaksa syödä niitä" - tosi uskottavaa), änkytin lopulta jotain epämääräistä menneistä terveysongelmista, ja sanoin, etten vieläkään voi syödä ihan kaikkea. D'oh. Olisi ollut parempi kertoa koko totuus, tai pitää suunsa kiinni koko aiheesta. Mitä lie nyt ajattelevat... Ehkä kerron asiasta enemmän Sophielle, kun Jiai mei on lopettanut. Hän on kaikinpuolin niin tahditon, etten uskalla edes ajatella, millaisia kysymyksiä hän voisi esittää.

Töiden jälkeen tein vielä suuren ponnistuksen, ja menin Châtelet'lle pyörimään muutamaan kauppaan. Ostin Fnacista Sufjan Stevensin levyn "Seven Swans". Ihanaa rauhoittavaa, lohduttavaa musiikkia - juuri sitä, mitä tarvitsen. Lisäksi ostin Zarasta neuleen sovittamatta (sovituskopit menivät kiinni vähän ennen liikkeen sulkemista...). Onneksi se istuu ihan hyvin. Panikoin vaatteista muutenkin. Tuntuu, että pitäisi ostaa kaikkea; housut(/housuja), kengät, lisää paitoja, ehkä takki...mutta kun en töiden jälkeen oikein ehdi kaupoille! No, ehkä se on hyväkin.

Pariisissa on muuten syksy. Aamulla oli ihana, kirpeä auringonpaiste, jonka valossa Saint Germain en Laye näytti satumaisen kauniilta, mutta illalla jo satoi ihan kunnolla. Tuoksui märiltä, mätäneviltä lehdiltä, kun kiiruhdin Parc Montsourisin läpi kohti tilapäiskotiani. Ruska ei ole samanlainen kuin Suomessa; keltaista ei näy juuri ollenkaan, ainoastaan erilaisia punaisen ja ruskea värejä, hieman oranssia vaahteranlehdissä. Pensasaidat alkavat olla viininpunaisia.